|
|||
 |
|
||
|
27.01.2012 - 01:02
sukelletaan kuin delfiinit;
v.2005
Delfiinit ovat viisaita, jotenkin tavallisuuden yläpuolella. Joskus kaipasin olevani niiden kaltainen ja toivoin hartaasti löytäväni rinnalleni ihmisen, joka tuntisi samoin. No, olen tavannut kyllä "delfiini-ihmisiä" ja myönnän, se on huikean viisastuttava kokemus. 26.01.2012 - 22:55
sanat pelkäävät minua, ja karkuun juoksevia, v.2005 26.01.2012 - 22:51
käsi kädessä
v.2005 14.01.2012 - 16:17
Pää painuksissa jonkin matkaa,
v.2005 14.01.2012 - 15:42
Egosentrinen, Itseeni Itsekseni Itselleni
Minä?
14.01.2012 - 15:35
Luulin että elämäni
on muutakin kuin
itku
pettymys
kaipuu
Odotin,
enkä pettynyt.
Elämäni on
nauru
luottamus
täyttymys -
pieninä
annoksina.
6/2005
07.01.2012 - 13:47
Aloitin runo/pohdinta-sarjan tuossa toisessa blogissani. Tuo sarja käsittelee unelmien tavoittelemisen vaikeutta, meissä olevia esteitä. Tuo sarja tähtää lopulta kuitenkin siihen, että unelmoinnilla ja niiden tavoittelemiselle on suuri merkitys persoonamme kasvulle. Joskus vain omassa itsessä asuvat kivut ja haavat estävät tavoittelemasta täysillä oikein mitään. Noita asioita pohdin käyttäen omia runojani runkona tuossa pienessä "teoksessa". Neljä ensimmäistä osaa löytyvät siis Vilpittömästi MInun-blogistani --> http://tuijakarhinen.blogspot.com/
07.01.2012 - 13:12
kosketus, läheisyys,
kupla ja unohdus
rakkaani,
tule ja anna ihanuutesi
valloittaa, imeä minut
sisällesi
riittää, että olet siinä,
en tarvitse muuta
kuvitellaan niin,
kuvittelen niin,
että seisot siinä
edessäni, jotta voisin
koskea sinuun,
tuntea
läheisyytesi lujaa,
ja minä
todellakin tunnen
olet kuohuva meri,
olen avuton laiva,
ja tahdon vajota,
hukkua sinuun,
rakkaani, ihanuuteni,
suuremmoisin aarteeni
anna aaltojesi vyöryä,
anna meresi tyrskytä
ja raivota
hajota minut,
tanssita kansilautojani,
pyöritä ruoriani,
revi purjeeni hajalle
rakastan sinua,
rakastan voimaasi
ja rohkeuttasi
silvo vahvuuteni,
rakasta heikkouttani
kuplat hajoavat aina,
en pelkää, enkä kadu
niinhän minullekin
käy
08.12.2011
03.01.2012 - 01:34
Viime vuosi(kin) oli luopumisen vuosi. Kun mietin tuota asiaa, viime vuotta, huomasin, että minullahan on monta runoakin luopumisesta, ja monen vuoden ajalta. Voisin kirjoittaa varmaan romaaninkin luopumisesta ja pystyttää oman yksityisen hautausmaankin kaikille luopumilleni asioille. Muistomerkkejä riittäisi kyllä mukavaksi rivistöksi. Löytyisi monen kokoista ja -näköistä, olisi pikkuruisia puisia ristejä ja muutama isompikin kivi, ehkä jopa pari valtavaa muistomonumenttiakin voitaisiin havaita keskellä hautausmaata tönöttämässä. Mutta sitä lähinnä mietin, että kuka auttaisi hautaamaan tuon hautausmaan kivineen ja risteineen? On työlästä kierrellä noilla kaikilla sadoilla muistomerkeillä päivästä toiseen, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen, kuin lepoon ikuisesti kykenemätön ja yössä loputtomasti yksin ulvova haamu parka. Ei ole helppoa luopua. Viime vuonna luovuin silti taas aika monesta asiasta, jopa unelmista. Osan tein pakon sanelemana, osan (muka) vapaaehtoisesti. Luovuin asuinpaikastani mielikaupungissa, luovuin ammatistani, luovuin voimantunnostani, luovuin hemmetinmoisesta määrästä tavaraa, luovuin turvallisuuden tunteesta, luovuin tasapainostani, luovuin yrittämisestä, luovuin kirjoittamisesta (osittain), luovuin illuusioista, luovuin rakkaudestani, luovuin terveydestä, luovuin tekoilosta, luovuin näennäisestä vapaudestani, luovuin sinusta, luovuin minusta. Minusta tuntuu, etten omista enää mitään. Olenko nyt vapaa? En, onhan hautausmaa olemassa... enkä ole edes luopunut kaikesta. En ole luopunut huolehtimisesta enkä syyllisyydestä, en katumuksesta enkä kateudesta, en vihasta enkä surusta. Enkä varsinkan pakopaikoistani. Paljon on vielä tehtävää. Paljon kipattavaa hautausmaalle. Tervetuloa uusi vuosi ja uudet luopumiset, vanhat toki kummittelevat edelleen virkeänä ja minä niiden seassa haahuilen ja huhuilen...vähemmän virkeänä.
29.12.2011 - 00:09
Näitä "etsi kissa kuvasta" -juttuja on on ollut naamakirjassa liikkeellä. Mulla olis tämmönen "kuule kissa biisistä"- tehtävä. Tuohon karaokeversiooni eksyi Poju-kisuni langoille...hän on niin osallistuva tapaus, suorastaan harvinaisen sosiaalinen kissaksi. Tässä hänestä kuva tuimailmeisenä. :D
Eli kommenttiosastoon voi heittää vastauksen, jos kissan on havainnut...muunkin kuin ihmiskissan. Palkinnoksi saa selkään taputuksen...mutta senkin vain kuvaannollisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=RsfigdKTlBw&feature=channel_video_title |
Kirjoittaja
TUIJA KARHINEN Sanojen suoltamista ja elämää kuin viimeistä päivää ... Valokuvat ovat itse ottamiani. En ole ammattilainen, mutta rakastan valokuvia ja siksi sitäkin harrastelen pienimuotoisesti kirjoittamisen ohella. Kuviani saa kopioida, mutta vain hyvään tarkoitukseen.:) Kaikki runot, joista en ole muuta tekijää maininnut, ovat omiani myös. Toivon , että nautit lukemastasi. Kaikki runot ovat syntyneet aidoista tunteista ja kokemuksista. Kuvablogini Uusin silmin löytyy osoitteesta http://tuitsuli.blogspot.com/ Pohdintablogini Vilpittömästi Minun löytyy täältä Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008  
Sivut
Näissä vierailen
|
||
